4.4.2016

PERFECT PARENTS

Odotusaikana mulla oli paljon mielipiteitä ja ajatuksia tulevasta vauva- ja lapsiarjesta. 
Nyt voin sanoa että enhä mä sillon tiennyt vielä yhtään mitään.

Onko tässä sulle mitään tuttuja ajatuksia?
"Meillä ei ainakaan tehdä noin, meillä ei ainakaan katsota pikku kakkosta syödessä, meillä ei ainakaan nukuta välissä tai valvota yhteentoista". 

"Me ainakin ulkoillaan kahesti päivässä, mä oon ainakin kotona siihen asti että lapsi on kolme, meillä ei juoda korvikkeita, saati syödä purkkiruokaa, mä teen soseet itse ja hyi en ainakaan osta käytettyjä vaatteita mun lapselle".

"Mun lapsi ei ainakaan kiukuttele kaupassa, mun lapselle ei tuu uhmaa. Mun lapsi ei syö tuttia ja käy potalla 1-vuotiaana".

Onneks mun ympärillä on ollu upeita ihmisiä kun kaikki ei aina olekaan mennyt noin kun olin alunperin ajatellut.

Kuvat: Siru Kamula

Ensinnäkin. Meillä oli pinnasänky. Kun päästiin vauvan kanssa kotiin, en saanut nukuttua kun vauva oli pinnasängyssä. Istuin sängyn vieressä ja itkin kun olin niin väsynyt mutta pelkäsin kätkytkuolemaa niin paljon että en voinut antaa itseni nukkua. Vauva tuli meidän väliin nukkumaan ja siinä "vauva" nukkui KAKSI vuotta.

Nyt Ava nukkuu reippaasti omassa sängyssä ja omassa huoneessa. Yhtenä päivänä vain olin siihen valmis että luotin että hienosti se sujuu. Ja niin se sujui <3 
Aikaisemmin en olisi voinut nukkua yöllä hetkeäkään kun olisin käynyt vahtimassa nukkuvaa lasta, lapsi oli varmasti valmis muutokseen, mutta äiti ei.


Ava on myös aina ollu iltavirkku niinkuin me vanhemmat. Me ollaan välillä valvottu kymmeneen ja apua yhteentoistakin ja nautittu aamulla pitkistä unista taas kymmeneen. Kun mä en ollu vielä töissä niin mä halusin nauttia hitaista aamuista ja pusutella pientä tuhisijaa aamulla pitkään. 
Nytkun olen töissä niin aikaiset ja kiireelliset aamut on tullu taas todella tutuiksi.

Ja hei, niinhän se vaan tuli meidänkin lapselle: UHMA. Ava oli aina todellatodella kiltti vauva ja meidän vauvavuosi oli helppo. Sitten kun alkoi löytyä omaa tahtoa, muistan kun ihmettelin neuvolassa että en voi uskoa että tämä on sama lapsi kuin 2kk sitten. Nyt siihen on tottunut eikä se enää tunnu niin pahalta tai siltä että me tehdään jotain väärin. 

Peukutan vuosia sitten yhtä äitiä joka lapsen ruvetessa kiukuttelemaan heittäytyi itsekin maahan huutamaan. Lapsi käveli välittömästi kaupan ovelle häpeissään ja kiukku unohtui siihen. Sillon sanoin että mäkin teen kyllä noin, mutta ei, en ole tehnyt.

Meillä on myös muuten juotu korviketta ja syöty purkkiruokaa, apua! (Jopa mä syön välillä purkkiruokaa töissä eväänä).

Tämän hetken stressi on potta. Kokeiltiin pottailla jo puolisen vuotta sitten, mutta ei lapsi suostunut siihen yhtään. Tähän ihana ystäväni onneks sanoi että hei, antakaa olla, odottakaa hetki ja alottakaa alusta. Kyllä se vielä alkaa sujumaan. Nyt puoli vuotta myöhemmin se alkaa hiljalleen sujua.


Ollaan ostettu muuten käytettyjä vaatteitakin. Ja oon saanu kirppistelystä niin lemppari harrastuksen itselleni <3 

Kun vauvana Ava puklas jokaisen ruuan kaaressa ulos, oli pyykkimäärä aivan jäätävä. Koska ei vaan  yksinkertaisesti jaksanut pyykätä kaksi kertaa päivässä niin meillä oli paljon vaatteita. Suurin osa kirppikseltä koska ei ne mene miksikään kuukauden-kahden käyttöaikana. Kerran kun oltiin viikonloppu Mummilassa, Pappa katsoi meidän mukana olevaa bodyvuorta ja totesi että "meidän lapsilla ei ole varmaan ollut yhteensäkään noin paljon vaatteita". :D Eikä meilläkään olisi ollut ilman tuota ihanaa puklailua. 

Silti Avasta on kasvanu tosi reipas ja omatoiminen neiti. Avalla riittää sinnikkyyttä ja omaa tahtoa, mutta silti Ava on tosi hellä ja pusuttelee ja halailee kaikki vieraatkin, jotka meiltä lähtevät. Ava on kiinnostunut dinoista ja autoista, mutta myös eläimistä, vauvoista ja piirtämisestä. Ava rakastaa ulkoilla ja kylpeä, Ava rakastaa pupuja ja päärynöitä. Ava on ihan normaali 2-vuotias, vaikka me välillä annettiinkin periksi niissä asioissa joissa voi antaa. Ava oli jo sitkeä ja tarmokas pikkupippuri syntyessään kun painoi vain 2640g.

Tämä postaus vain siksi että hei, ei se ole niin vakavaa jos kaikki ei menekään niinkuin oli ajatellut. Vauva-arkea (tai lapsiarkea) kannattaa elää jaksamisen ehdoilla ja joustaa niissä asioissa joissa voi. Harvoin mikään asia menee suoraan niin kuin etukäteen oli ajatellut ja se mikä toimii toisessa perheessä ei välttämättä toimi toisessa. 

Me ei olla täydellisiä vanhempia, kaikki tekee virheitä. Kyllä meidän lapset antaa sen meille anteeksi ihan kuin mekin annamme lapselle anteeksi että ruokaa syljetään lattialle, kynällä piirretään pöytään tai joka ilta raivotaan tunnin iltaraivarit ennen nukkumaanmenoa. Lapset on meidän supersankareita ja me ollaan supersankareita lasten silmissä.


Mrs. Pepper

6 kommenttia:

  1. Tuo once upon a time on niin hyvä :) Juu, ei mennyt tääläkään ihan niinkuin olin kuvitellut. Ensimmäiset 2.8 vuotta herättiin tunnin välein noin 8 kertaa yössä. Voin sanoa, että itsestäni kuoriutui aikamoinen manaaja ja menneitten aikojen Corn Children kauhuleffan lasten katseet eivät jäätävyydellään yltänyt sille tasolle minne itse pääsin. Nykyään kahdeksan vuotta myöhemmin nukutaan 8-11 tunnin yöunia ja kiitän niistä joka ikinen aamu. Korviketta piti aloittaa antamaan jo 6 viikolla, ettei lapsi olisi kuollut näläkään ja kyllä, hänellä ei ole allergian allergiaa sillä on nuollut pienenä kengänpohjan päivässä ja räkää syö vieläkin. Armoa ja armollisuutta itseä, toisia ja lasta kohtaan ja kaikki menee <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toi kuva iski kyllä välittömästi!
      Nauroin ääneen tuolle sun kommentille ettei ole allergian allergiaa 😅 Eikö oo kiva huomata et noista vaikeista ajoistakin on vaan jotenki selvitty! 😍

      Poista
  2. Mä oon ollu aika ehdoton niissä mitä oon päättänyt :) Ne tosin on vaan et ei kiinnosta mitä muut ajattelee :D ei nukuta välissä, ei nukuteta sänkyyn ja ei hyssytetä rattaissa :) Onnistunu on (onneksi) koska se on ollu meille tärkeetä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippua että ootte saanu pidettyä kiinni niistä! Nostan hattua ehdottomasti 😍🎩
      Noin se just pitää ollakkin että omassa perheessä tehdään miten parhaimmaksi nähdään, eikä tarvi välittää muiden mielipiteistä. Itse tuntee itsensä ja perheensä parhaiten! 😊

      Kivaa kevättä!

      Poista
  3. Anonyymi5.4.16

    Ihana kirjotus ja ihana Ava! Ite lipsun eniten just siinä asiassa, missä halusin olla ehdoton, eli pöydässä syömisessä.. sitte kävikin niin, että meillä ei todellakaan syödä aina pöydässä, vaan aika usein aamupala tv:n edessä pikkukakkosta tuijotellessa :D ruutuaikakin taitaa välillä venyä �� mutta siitä huolimatta tytöt on terveitä, taitavia ja näppäriä ❤
    -Elina-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näimpä! Mutta ei se onneks oo niin vakavaa! Löysitkö itsesi tuolta tekstista ;)

      Poista

Kiitos viestistäsi! Huomaathan ettei se välttämättä näy heti!